Otteluraportti: Suomi - Venäjä

Ottelun kulku:

Suomi aloitti terävästi, ja Kontiola iski Aaltosen syötöstä ajassa 3.22. Aaltonen pelasi kiekon komeasti maalintakaa maalineteen, ja "konna" veti yläpeltiin. 

Koko ensimmäinen erä meni juuri Leijonien käsikirjoituksen mukaan, Venäjä hyökkäsi yksilöinä, Suomi puolusti tiiviisti ja oli kiekossa rohkeasti kiinni.

Toinen erä oli loistavaa kiekkoa Suomelta edelleen. Ainoa miinuspuoli voidaan ottaa niin monesta jäähystä, joista toisen aikana, Radulov iski näyttävän maalin. 

Se tapa jolla  Suomi vastasi 1-1 tasoitukseen herätti itsessäni uskoa koko kisoja ajatellen. 2-1

Leijonat juhlii 3-1 maalia

johtomaali on sinä aikana kun olen Leijonien otteita seurannut; kaikista komein. Kyllä; muistan ilmaveivit sun muut. Mutta tässä maalissa Suomi pelasi kaksi peräkkäistä vaihtoa kiekollisena Venäjän päädyssä, ja sen lopuksi nähtiin Kontiolan aivan loistava "give and go" maali. Käyttö viivassa, pyörähdys kohti maalia, ja Lepistön "lämärisyöttöön" lapaväliin, ja kiekko maalin kattoon. Oppikirjamaali ihan kaikille.

Ja kuin kirsikkana kakun päälle, iski Aaltonen upea maalin ylivoimalla Pesosen syötöstä vielä erän loppuun.

3-1 johdosta päätöserään lähtenyt Suomi pakotettiin passivoitumaan, Venäläiset puskivat päälle, ja koittivat ratkoa peliä yksinään. Leijonat olivat välillä ahdingossa mutta Antti Raannan loistavat otteet pitivät numerot 3-1:ssä. Vajaa 2 minuuttia ennen loppua kuiten Kovaltsuk onnistui ankaran mylläkän päätteeksi. Suomi kesti kuitenkin loppuun asti, ja tuloksena uskomattoman hieno 3-2 voitto.

Suomi pelasi ensimmäisen ehjän 60 minuuttisen. Viisikot pysyivät tiiviinä, ja kiekkoa uskallettin pitää kulmissa. Venäjä on Suomelle "helpompi" vastus kuin Pohjois-Amerikkalaiset, koska he eivät paineista kiekollista puolustajaa niin voimakkaasti. Kun puolustajat saavat avata peliä rauhassa, on se kaikista omintapa pelata jääkiekkoa juuri Leijonille.

Kuten itsekin ennakoin, oli ottelu joukkue vastaan yksilöt. Venäjän valmentajalla ei ole näissä kisoissa mitään otetta muutamaan tähtipelaajaansa. Radulov ja Kovaltsuk pelasivat joka toista vaihtoa. Ja vaikka kumpikin herroista napautti kerran kiekon Leijonien maaliin ( Kovaltsuk 1+1), ei

Leijonia naurattaa, Ilya ei. (kuva mtv3)

heidän peliajoillaan puolusteta enää jalalla tarpeeksi hyvin. 

Se täytyy Radulovista vielä sanoa, ettei hän ole vain taiteileva "primadonna". Erään Venäjän ylivoiman aikana Ilari Melart antoi vähintään kymmenen kertaa poikittaista mailaa Radulovin kylkiin, mutta niin vain mies seisoi maalin edessä.

Tuolta vielä ottelun huippuhetket kertauksena -- > Suomi vs Venäjä

Suomen Top 3: 

1. Petri Kontiola: Kaksi jäätävää maalia tämän tasoisessa ottelussa oikeuttaa parhaanpelaajan palkintoon. Huikeassa iskussa oleva Kontiola pelaa itseään takaisin NHL-kaukaloihin ensikaudeksi.

2.Antti Raanta: Palasi hiukan heikomman USA-ottelun jälkeen omalle tasolleen. Vaikka Venäjä hyökkäsi yksilöinä, loi se silti liki kymmenen hyvää maalintekopaikkaa, ja Raanta hoiti kahta lukuunottamatta kaikki. 

3.Juha-Matti Aaltonen: Taikurin otteet ovat olleet hienoa seurattavaa. Aaltonen on ollut aina kiekon kanssa taitava, vain tehot ovat puuttuneet. Nyt tulee tehoja kovaa tahtia. 3+3 tässä vaiheessa kisoja.

Suomen Flop 3:

-Ei ketään. 

Top listaa olisi vielä muutamalla pelaajalla voinut jatkaa mm.Jalasvaara, Lepistö,  ja Melart. Ja ehkä flop listalle olisi voinut Sakari Salmisen tehottomuuden laittaa, mutta annetaan tämän kerran olla.

Tuomari työskentely ansaitsee erikoismaininnan. En ole vielä näissä kisoissa kertaakaan kritisoinut tuomareita, nyt on sen aika. Vaikka katsoisi kuinka "sinivalkoisten" linssien läpi oli linja aivan luokaton. Useita koukkaamisia jäi venäläisille viheltämättä, ja vastaavasti käsi nousi "paikko jäähyihin" useasti.

Tulos:

Suomi vs Venäjä 3-2 (1-0) (2-1) ) (0-1)

1-0 Kontiola ( Aaltonen, Lepistö )

1-1 Radulov ( Kovaltsuk )

2-1 Kontiola ( Lepistö )

3-1 Aaltonen ( Pesonen

3-2 Kovaltsuk (Tereshenko, Nikulin )