Otteluraportti: Suomi - USA

Ottelun kulku:

Suomi tuli otteluun erinomaisella intensiteetillä, ja loi avausminuuttien aikana muutamia vaarallisia tekopaikkoja. Jarno Koskirannan tahtomaali reilun viiden minuutin pelin jälkeen; antoi ottelulle

Stastny ja Smith namuttelit Suomen kumoon

erinomaisen startin.

Mielestäni avauskympillä nähtiin kuitenkin kaksi ottelun kääntänyttä tapahtumaa. Ensiksi USA:n Ryan Carter lanasi Suomen maalivahdin Antti Raannan, ja siitä seuranneen ylivoiman Suomi pelasi todella heikosti.

Korostin ennakossani että USA:n karvauksen alta on päästävä helpoilla lyhyillä syötöillä pois. Syöttöjen pitää olla teräviä ja tarkkoja. Näin ei käynyt, vaan leijonapakit kerta toisensa jälkeen yrittivät pelata pelisuunnitelman mukaisesti, mutta heikkolaatuisilla syötöillä.
Tämä johti siihen että leijonien puolustajat joutuivat omassa päässään liian usein kaksinkamppailu tilanteisiin USA:n hyökkääjien kanssa.  Ja kuten tiedetään; ei se osa-alue ole heidän vahvuusalueellaan.Vaikka yksikään USA:n-maali ei tullut suoranaisesti kulmapelin tuloksena, aiheutti se Leijonille jäähyjä, ja käänsi peliä kokonaisuudessa jenkeille.

Nykypäivän tasaiset ottelut ratkotaan ylivoima vastaan alivoima, ja maalivahtien välillä. Nämä kummatkin osa-alueet Suomi hävisi eilen selkeästi.

Ylivoimalla USA-osoitti mikä merkitys on maalineteen menemisellä, aloitusvoitoilla, ja laukaisutaidolla. Suomen ylivoima oli niinäkin hetkinä joilloin kiekko alueelle saatiin näennäistä pyörittämistä. Puolustajat eivät saaneet kiekkoa siniviivalta maalille, eikä todellista laukaisu uhkaa kyetty luomaan kuin satunnaisesti. USA:n ylivoima oli kokoajan vaarallista. Maskipelaaminen oli erinomaista, ja "pointterin" paikalla hääri alati vaarallinen rightin mailalla pelaava Graig Smith

Graig Smith iski kypärätempun

(kypärätemppu).

USA:n 1-1, ja 1-2 maaleja tosin edelsi karkeat henkilökohtaiset virheet. 1-1 maalissa Janne Jalasvaaran junnumainen höntyily avasi vetopaikan, ja 1-2 maalissa Juha-Matti Aaltosen keskialueen "yhden miehen epätoivoinen show" päättyi nopeaan vastaiskuun.  

Kokonaisuutena ottelu oli silti Leijonien paras. Etenkin kaksi ensimmäistä erää. Mutta edelleenkään joukkueesta ei löydy (koko Suomesta ei löydy kuin yksi: Teemu Selänne) kylmän viileää viimeistelijää. Vaikka ottelu oli tähänastisista paras, ei se ainakaan itsessäni herättänyt kovinkaan suurta toivonkipinää. Vaikka joukkue onnistuisi jatkossa taktisesti 100%:sti, ja maalivahti peli olisi eilen nähtyä paremmalla tasolla, henkilökohtaisen taitotason (aloitukset, laukaisutaito, syöttäminen ja jne) puuttellisuus näkyy tällä tasolla valotaululla ennemmin tai myöhemmin.

Off-topicina on sanottava, että havahduin eilein tosissani seuraamaan leijonasenttereiden aloitustaitoa. Toivon totisesti että siihen on junioreiden valmennuksessa kiinnitetty tähänastista enemmän huomiota. Jos alotiukset hävitään 30-70%:sti, voi olla varma että se tietää suuria ongelmia mm.erikoistilanne pelaamiseen.

Suomen Top 3:

Koskiranta iski 1-0 maalin

1. Jarno Koskiranta: Ehdottomasti joukkueen eniten tasoa edellisiin otteluihin verrattuna nostanut pelaaja. Iski myös Suomen 1-0 maalin, ja loi useita hyviä tekopaikkoja ketjukavereilleen.
Jos ottelusta pitää jokin yksittäinen positiivinen asia nostaa, se on ehdottomasti se, että nyt Suomella on edes jonkintasoinen kakkosketju käytettävissä.

2. Antti Pihlström: Energinen kuten aina. Pelasi lopussa jopa ykkösketjussa Leijonien tiivistettyä peluutusta. Maaleja häneltä on turha odottaa, mutta väsyttää tehokkaasti vastustajan puolustajia.

3. Juha-Pekka Haataja: Lauri Korpikosken sairastuttua jo kerran "vilttiin" siirretty Haataja täytti nyky odotukseni kirkkaasti. Sai Koskirannalta kiekkoja, ja uskalsi mennä kulmiin omalle epämukavuusalueelle.

Suomen Flop 3:

1. Juha-Pekka Hytönen: Olin ennen kisoja varma, että Hytönen on yksi niistä jotka täyttävä ruutunsa moitteettomasti. Olin väärässä. Häviää lähes kaikki tärkeät aloitukset, on kokoajan ketjuineen pulassa puolustuspäässä, ja ottaa typeriä jäähyjä. Surkea esitys.

2. Janne Jalasvaara: Jo "c-junnuissa" opetetaan puolustajalle mitä tarkoittaa hyökkääjää kohti ryntääminen puolustusalueella. Saa ottaa omiin nimiinsä täysin 1-1 maalin, joka oli USA:lle erittäin tärkeä ns.pukukoppimaali.

3. Juha-Matti Aaltonen: Eilen ei ollut "taikurin" päivä. 1-3 maali lähti Aaltosen keskialueen kiekon menetyksestä. Sen lisäksi ylivoimalla tehoton ja ennalta arvattava. Maalipaikoissa ruuti oli kosteaa. Toivottavasti tämä oli Aaltosen kisojen heikoin ottelu.


Erikoista: Suomen maalivahti Antti Raanta oli jopa helpottunut ottelun jälkeen. Minunkin mainostamani "jumalamoodi", on mitä ilmeisemmin tullut jo painolastiksi Raannan pääkoppaan. Toivottavasti jatkaa kuitenkin ennen tätä ottelua viitoittamallaan tiellä. Pitää myös korostaa, ettei Raanta ollut eilen huono. Hän oli ihminen.


Tulos: Suomi vs USA 1-4 (1-1) (0-0) (0-3)
1-0 Koskiranta ( Pesonen, Hietanen )
1-1 Smith ( Moss, Butler )
1-2 Smith (Stastny, Faulk )
1-3 Gionta ( Thompson )
1-4 Smith (Stastny, Moss )