Otteluraportti: Suomi - Ranska

Ottelun kulku:

Ottelu oli huonoin jonka olen Suomelta MM-tasolla nähnyt sitten vuoden 1996 Wienin kisojen Norja ottelun (1-1). On niitä muitakin ollut, tuo kuitenkin ponnahti jostain muistojen syövereistä esiin ottelua katsoessa.

Ensimmäisessä ja toisessa erässä Suomen johtomaaliin asti oli Ranska lähempänä maalintekoa.Vain Joni Ortion loistavat otteet pitivät Ranskan nollilla. Kuvaavaa oli se, että vaikka Suomi johti kahden erän jälkeen 2-0, ei muilla kuin ykköskentillä ollut toisessa erässä ainoatakaan maalipaikkaa. Ja vastassa oli siis Ranska.

Ennakossani uskoin ettei kenelläkään leijonalla ole asennevammaa. Väärässä olin ja karkeasti. Joukkue pelasi kaksi ensimmäistä vaihtoa hyvällä intensiteetillä, siihen se loppui. Puolustajien syötön laatu, hyökkääjien liike, ja kaksinkamppailu halukkuus olivat kaikki käsittämättömän huonoa. 

Tämä kuva kertoo tuntemukseni ottelusta

Suomi meni kamppailussa 1-0 johtoon ylivoimalla Janne Pesosen komealla laukauksella. Ja vain 38 sekuntia myöhemmin kiekko oli jälleen Ranskan maalissa. Kontiola antoi upean syötön rystyltä maalinkulmalle Juha-Matti Aaltoselle jolla oli helppo työ napauttaa kiekko sisään.

Kolmannen erän alku kertoi jälleen karua kieltään Leijonien keskittymisestä. Ranska kavensi heti erän alkuun 2-1:teen kun Mäntylä ja Laakso nukkuivat omassa päässä. Hetkeä myöhemmin Suomi tarjosi Ranskalle jopa tasoitusta kun Leijonat ottivat typerän jäähyn väärästä vaihdosta.

Leijonien tuskaa helpotti ottelun lähes ainoa oikeaoppinen rintamahyökkäys. Viisikko ylitti keskialueen leveänä rintamana syöttelemällä, Viitaluoma pelasi päätyyn, Pihlström toimitti kiekon päädystä viivalle, Väänänen laukoi ja paljon parjaamani Ville Viitaluoma sai lapansa väliin, kiekko häkkiin 3-1.

Itseni yllätti se ettei Ranska ollut tullut vain puolustamaan. Se pelasi kyllä keskialueen 1-4 trapilla mutta lähti aina kiekon saatuaan nopeasti ylöspäin. Leijonien valmennusjohdolla on kyllä todella paljon mietittävää ottelun jälkeen. Sillä tällä hetkellä Leijonilla on tasan yksi MM-kisojen vaatimalla tasolla pelaava hyökkäyskenttä. Huomioitavaa on että Ranska oli kiekollisena jopa parempi kuin Suomi.

Suomi voitti ottelun 3-1, mutta toisin kuin ennakossani uskoin, ei Leijonilla ollut tänään nälkää. Ei edes niillä jotka ovat alisuorittaneet koko kisat. 

Suomen Top 3

1. Petri Kontiola: 0+2 jälleen. Koko kisojen saldo 3+4 ja pistepörssin ykköspaikka. Pelihuumori kukkii ja veti aikamonta kertaa sellaisia harhautuksia joita ennalta vaikeampaa vastustajaa vastaan tuskin olisi kokeillut.

2. Joni Ortio: On karmeata että Ranskan tasoista jengiä vastaan pelatun ottelun jälkeen top listalle joutuu nostamaan Suomen maalivahdin. Teki useita "gamesavereita", ja fakta on että ilman Ortion hyvää peliä tämä olisi voinut päättyä todelliseen katastrofiin.

3. Janne Pesonen: Vapautti 1-0 maalillaan hieman Suomen peliä. Pesonen oli kahden edellisen ottelun tavoin energinen. 

Suomen Flop 3:

1. Sakari Salminen: Odotin tältä SM-liigassa parempia pelureita kuin ranskalaiset kieputelleelta taiturilta tänä iltana tehoja. 0+0 kertoo kaiken oleellisen.

2. Tuukka Mäntylä: Seisoi kuin "michelinukko rekan keulassa abc:n parkkipaikalla" Ranskan 2-1 kavennuksessa. Epävarmoja syöttöjä läpi pelin, ja keskittyminen oli jossain muualla kuin jäällä.

3. Lauri Korpikoski: On vain fakta että vaikkei Korpikoski ole NHL:ssä pistenikkari, Ranskan tasoisia maita vastaan hänen pitää olla. Pörräsi aktiivisesti ja teki kyllä töitä, mutta aivan lapanen niillä hetkillä kun piti tehdä ratkaisuja.

Erikoista:

Kaikista "hauskinta" ottelun aikana oli seurata jääkiekko "ammattilaisten" höpöttelyä. MTV3:n Hockeynight tiimi laskeskeli maalipaikkoja miten sattuu, ja "johtava" jääkiekkoanalyytikko Petteri Sihvonen laski 0-0 tilanteessa viivelähtöjä, korostaen niiden merkitystä.

Tulos:

Suomi vs Ranska 3-1 (0-0) (2-0) (1-1)

1-0 Pesonen (Kontiola, Aaltonen)

2-0 Aaltonen ( Kontiola, Hietanen)

2-1 Bellemare (Fleury, Trelle)

3-1 Viitaluoma (Pihlström, Väänänen)