Kolumni: Olen urani huipulla

Uskon, että lähes jokaisella ihmisellä on hetkiä jolloin ajattelee tehneensä jonkun asian niin hyvin kuin osaa, ja toteaa ettei parempaan pysty.

Tällä hetkellä joitakin leijonapelaajia seuratessa käy samankaltainen ajatus mielessä. Aikamonelle aloittelevalle kiekkoilijalla NHL on se suurin unelma. Suurimmalle osalle (99,99%) tuo unelma ei koskaan toteudu. Suurin osa ei koskaan pelaa ammatikseen jääkiekkoa. Osalle SM-liiga on se taso jolle rahkeet riittää.

Otan esimerkin. Ville Viitaluoma on 32-vuotias SM-liiga jyrä. Yhtä kautta lukuunottamatta hän on pelannut kotimaisella pääsarjatasolla koko uransa. Ainut ulkomailla vietettyä kausi Elitserienissä ja Luleå:ssa, oli enemmän tai vähemmän floppi ( 55ott. 6+9=15).

Olen aivan varma ettei yli 30-vuotias Viitaluoma tämän(kään) kauden alussa enää unelmoinut koti MM-kisoista. Kun hän pääsi (luonnollisesti kun parempia ei ollut tarjolla) mukaan MM-leiritykseen, ei silloinkaan vielä paikka kotikisajoukkueessa ollut realistinen.

Mutta mitä sitten tapahtuikaan. Suomen johtavista senttereistä yksi toisensa jälkeen estyi MM-kisamatkasta. Jo aikaa sitten sulkeutunut MM-kisajoukkueen ovi aukesikin aivan yllättäen Viitaluoman eteen.

Viitaluoma elää unelmaansa

On aivan varmaa että Viitaluoma on mielessään todennut kisapaikan ratketessa, että jo haudattu unelma on toteutunut. Hän on mielessään tiennyt juuri nyt olevansa uransa absoluuttisella huipulla, ei välttämättä pelillisesti, (joka sekin on kornia) vaan saavutuksellisesti.

 Juuri tällä hetkellä kun MM-kisat ovat täydessä vauhdissa, näkee Viitaluoman otteista että hän tietää tehneensä sen mihinkä pystyy. Se on vain fakta. On turha syyttää häntä siitä ettei hän kykene johtamaan Suomen kiekollista peliä tällä tasolla, ei hänen pitäisikään. Hän on juuri nyt uransa huipulla, ja tämän kummempaan se ei riitä.

Onkin sitten aivan toinen asia olisko joukkueeseen pitänyt valita nuoria (monikossa siksi ettei Viitaluoma ole joukkueessa ainoa josta voisi tämän saman kolumnin kirjoittaa), ehkä juuri nyt hieman heikompia pelaajia. Joiden sisimmässä lepattava usko NHL-pestistä ajaa parempiin, ja parempiin suorituksiin. 20-vuotias jääkiekkoilija ei vielä voi tietää mikä hänen uransa absoluuttinen huippu tulee olemaan. Joten häntä tuskin tyydyttää vain paikka MM-joukkueessa. Sen lisäksi nuorella pelaajalla on lyhyessäkin ajassa mahdollisuus ottaa isoja askelia kohti kärkeä MM-tasolla (Granlund, Järvinen, jne).

Annetaan Viitaluomalle ja kumppaneille "anteeksi" se etteivät he dominoi tällä tasolla. He elävät kuitenkin juuri nyt jo kerran haudattua unelmaansa.